Mikä on trauma ja miten se näkyy?

Traumatyyppien tarkempi luokittelu

Gabor Matén näkökulma traumaan

Lääkäri Gabor Maté on vaikuttanut merkittävästi nykyiseen traumakäsitykseen myötätuntoisella ja kokonaisvaltaisella lähestymistavallaan. Hänen opetuksensa ytimessä on määritelmä, jonka mukaan trauma ei ole ihmiselle tapahtunut asia, vaan se, mitä hänessä tapahtuu, kun empaattinen todistaja puuttuu. Tämä hienovarainen mutta syvällinen uudelleenmuotoilu siirtää huomion ulkoisista tapahtumista sisäisiin kokemuksiin ja ihmissuhteisiin.

Matén riippuvuuksia käsittelevä työ on ollut erityisen vaikutusvaltaista. Siinä  iippuvuuskäyttäytyminen nähdään yrityksenä hallita traumaa ja emotionaalista kipua eikä moraalisena epäonnistumisena tai itsessään sairautena. Hänen tunnettu kysymyksensä "ei miksi
riippuvuus, vaan miksi kipu?" kutsuu tutkimaan syvällisemmin taustalla olevaa traumaa monien haitallisten selviytymiskeinojen mahdollisena juurisyynä.

Valmentajille Matén painotus aitoon läsnäoloon ja virittäytymiseen tarjoaa arvokasta suuntaa. Hänen mukaansa paraneminen tapahtuu ensisijaisesti ihmissuhteessa, kun ihminen tulee täysin nähdyksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Tämä on linjassa kiintymyssuhdeteorian kanssa ja tuo esiin, miksi valmennussuhde itsessään voi olla korjaava. Hänen työnsä muistuttaa ammattilaisia siitä, että menetelmiä tärkeämpää on läsnäolon laatu ja halu olla toisen kivun todistajana pyrkimättä korjaamaan tai muuttamaan sitä.

Kehityksellinen trauma tai kiintymyssuhdehaava tyyppisiä oireita:

Kehityksellinen trauma ja kiintymyssuhteeseen liittyvät haavat voivat näkyä hieman eri tavalla kuin yksittäisen traumaattisen tapahtuman jälkeinen PTSD. Niissä kyse voi olla siitä, että lapsen turvallisuuden, yhteyden, nähdyksi tulemisen tai tunteiden säätelyn tarpeet eivät ole toistuvasti kohdanneet riittävästi hoivaajan kanssa.

Suhde itseen

Aikuisena voi esiintyä esimerkiksi:

• voimakas riittämättömyyden tunne
• "minussa on jotain vialla" -kokemus
• häpeä omista tarpeista ja tunteista
• vaikeus tietää, mitä itse haluaa
• taipumus asettaa muiden tarpeet omien edelle
• jatkuva itsensä arviointi ja arvostelu
• tunne, ettei ansaitse rakkautta tai hyvää kohtelua
• vaikeus ottaa vastaan kehuja, apua tai huolenpitoa

Läheiset ihmissuhteet

Kiintymyssuhdehaava voi näkyä erityisen voimakkaasti läheisyydessä.

Esimerkiksi:

• voimakas hylätyksi tulemisen pelko
• vaikeus luottaa toiseen
• tarve saada jatkuvasti varmistusta siitä, että toinen välittää
• toisaalta läheisyyden välttely
• vaikeus päästää toinen todella lähelle
• ristiriita: "haluan läheisyyttä, mutta kun sitä saan, haluan pois"
• herkkyys toisen ilmeille, äänensävyille tai vetäytymiselle
• voimakas reaktio riitatilanteisiin
• vaikeus olla eri mieltä turvallisesti
• taipumus miellyttää ja mukautua
• vaikeus sanoa "ei"
• ihmissuhteissa helposti syntyvä turvattomuuden tunne

Tässä voi näkyä myös takertumisen ja vetäytymisen vuorottelua.

Hermosto ja tunnesäätely

Kehityksellisessä traumassa hermosto voi olla oppinut, ettei ympäristö ole täysin ennakoitava.

Se voi näkyä:

• ylivireytenä
• säpsähtelynä
• jatkuvana tarkkailuna
• vaikeutena rentoutua
• voimakkaina tunnepurkauksina
• ärtyneisyytenä
• ahdistuksena
• tai vastakkaisesti lamaantumisena ja "jäätymisenä"
• tunteiden turtumisena
• vaikeutena tunnistaa omia tunteita
• tunteena, ettei oikein tunne mitään
• paniikkihäiriöinä

Erityisen kiinnostava piirre on, että nykyinen tilanne voi olla objektiivisesti turvallinen, mutta keho reagoi kuin vaara olisi läsnä.

Hypervigilanssi eli toisten tarkkailu

Lapsi, joka joutuu paljon arvailemaan vanhemman mielialaa, voi oppia seuraamaan ympäristöä erittäin tarkasti.

Aikuisena tämä voi olla esimerkiksi:

"Miksi tuo vastasi noin?"

"Onko hän vihainen minulle?"

"Teinkö jotain väärin?"

"Onko jokin muuttunut?"

"Miksi hän on hiljainen?"

Ihminen saattaa siis lukea toisten kasvoja, äänenpainoja ja käyttäytymistä jatkuvasti löytääkseen merkkejä mahdollisesta hylkäämisestä tai konfliktista.

Kehitykselliseen traumaan liittyvä hypervalppaus voi joskus muistuttaa piirteitä, joita ihminen itse kuvaa erityisherkkyydeksi, mutta kyse ei välttämättä ole samasta asiasta.

Dissosiaatio

Kehitykselliseen traumaan voi liittyä myös dissosiatiivisia ilmiöitä:

• "poissaoleva" olo
• tunne, että katselee itseään ulkopuolelta
• epätodellinen olo
• automaattisesti toimiminen
• vaikeus muistaa joitakin tilanteita
• tunne, että keho ei tunnu omalta
• tunne-elämän sammuminen erityisesti konfliktissa

Lievempi muoto voi olla arkinen "jähmettyminen": keskustelussa mieli menee tyhjäksi eikä löydä sanoja, vaikka myöhemmin tietäisi tarkalleen, mitä olisi halunnut sanoa.

Rajat ja miellyttäminen

Yksi tavallinen ilmenemismuoto voi olla turvallisuuden hakeminen miellyttämällä.

Esimerkiksi:

• konfliktien välttely
• jatkuva joustaminen
• omien tarpeiden sivuuttaminen
• muiden tunnetilojen kantaminen
• "ei haittaa" vaikka oikeasti haittaa
• vaikeus tuottaa toiselle pettymys
• syyllisyys omien rajojen asettamisesta

Ihminen saattaa jopa kokea toisen pettymyksen vaarallisempana kuin oman hyvinvointinsa menettämisen.

Toistuvat ihmissuhdemallit

Kehityksellinen trauma voi joskus vaikuttaa siihen, millainen ihmissuhde tuntuu "tutulta".

Esimerkiksi turvallinen ja rauhallinen ihminen voi tuntua aluksi oudolta tai jopa tylsältä, kun taas emotionaalisesti arvaamaton suhde voi tuntua hyvin voimakkaalta ja tutulta.

Tämä ei tarkoita, että ihminen tietoisesti valitsisi huonoja suhteita. Hermosto voi vain tunnistaa tutun dynamiikan helpommin kuin turvallisen dynamiikan.

Keholliset oireet

Koska kehityksellinen trauma liittyy vahvasti autonomisen hermoston säätelyyn, kokemukset voivat olla hyvin kehollisia:

• lihasjännitys
• leuan ja niskan jännittäminen
• vatsan oireilu
• hengityksen muuttuminen
• sydämentykytys
• univaikeudet
• krooninen väsymys
• päänsärky
• kehon jatkuva valmiustila
• vaikeus tunnistaa nälkää, väsymystä tai muita kehon tarpeita

Näitä oireita ei kuitenkaan pidä automaattisesti tulkita traumaperäisiksi, koska samoilla oireilla voi olla paljon muitakin syitä.

Suositus on aina ensin mennä lääkäriin, ja jos lääketieteellistä syytä ei löydy, voi hyvin olla kyse hermoston traumaperäisestä lukkotilasta, jolloin tämä menetelmä voi antaa helpotusta oireisiin tai jopa kokonaan vapauttaa oireista.

PTSD (traumaperäinen stressihäiriö) tyyppisiä oireita:

Trauma tulee uudelleen mieleen tai kehoon

• toistuvat, tahattomat muistot tapahtuneesta
• painajaiset
• takaumat eli tunne, että tapahtuma tapahtuu uudelleen
• voimakas ahdistus tai kehollinen reaktio, kun jokin muistuttaa traumasta
• sydämentykytys, vapina, hikoilu, hengityksen muuttuminen tai muu voimakas autonomisen hermoston reaktio

Välttely

Ihminen alkaa vältellä asioita, jotka muistuttavat traumasta:

• tiettyjä paikkoja tai ihmisiä
• keskusteluja tai ajatuksia tapahtuneesta
• tilanteita, joissa voisi syntyä samanlainen tunne
• joskus myös omia tunteita tai kehon tuntemuksia

Välttely voi olla hyvin huomaamatonta. Esimerkiksi ihminen saattaa järkeillä, ettei vain "pidä" jostakin tilanteesta, vaikka taustalla on traumaan liittyvä reaktio.

Ylivireys ja hermoston jatkuva valpastuminen

• säpsähtelyherkkyys
• jatkuva varuillaan olo
• tunne, että jotain pahaa voi tapahtua
• ärtyneisyys tai lyhyt pinna
• keskittymisvaikeudet
• univaikeudet
• vaikeus rentoutua
• kehon jatkuva jännittyneisyys
• voimakkaat reaktiot yllättäviin ääniin tai liikkeisiin

Joillakin tämä näkyy enemmän ylikierroksilla käymisenä, toisilla taas vuorottelevana ylivireytenä ja lamaantumisena.

Muutokset mielialassa ja minä- tai maailmankuvassa

• syyllisyys tai häpeä
• tunne, että on jotenkin "rikki"
• masentuneisuus
• toivottomuus
• kiinnostuksen ja ilon väheneminen
• vaikeus tuntea läheisyyttä tai turvallisuutta
• epäluottamus muihin
• tunne irrallisuudesta tai emotionaalisesta turtumisesta
• vaikeus kokea positiivisia tunteita

Myös kehollisia oireita voi esiintyä

Trauma ei siis välttämättä tunnu ensisijaisesti ajatuksina. Se voi ilmetä esimerkiksi:

jännityksenä → vatsaoireina → univaikeuksina → sydänoireina → hengityksen muuttumisena → päänsärkynä → jatkuvana väsymyksenä → säpsähtelynä.

Joillakin traumaan liittyvä reaktio on enemmän "taistele tai pakene", toisilla "jähmety" tai "sammu". Jälkimmäiseen voi liittyä tyhjyyden, epätodellisuuden tai itsestä irtautumisen tunnetta.

PTSD:n kannalta olennaista ei kuitenkaan ole yksittäinen oire, vaan oireiden kokonaisuus, niiden yhteys traumaattiseen tapahtumaan ja se, kuinka paljon ne häiritsevät elämää.