Ylisukupolvinen vai kehityksellinen trauma?

Emme ole vain yksilöitä omine ajatuksinemme, tunteinemme ja kehoinemme. Kannamme mukanamme myös oman historiamme, perhesysteemimme ja sukupolvien aikana muotoutuneita malleja.

Meihin vaikuttavat omat lapsuuden kokemuksemme, omat valintamme ja elämäntapahtumamme, mutta usein myös perheemme näkyvät ja näkymättömät dynamiikat.

Trauma syntyy, kun kokemus ylittää hermoston sen hetkisen sietokyvyn eikä kokemusta pystytä käsittelemään turvallisesti. Trauma ei ole vain se, mitä tapahtui, vaan myös se, miten keho ja hermosto jäivät kokemuksen kanssa yksin.

Trauma voi kaventaa elämää, rajoittaa valinnanvapautta ja vääristää käsitystä itsestä, muista ja maailmasta.

Ylisukupolvinen trauma

Ylisukupolvinen trauma tarkoittaa, että traumaattisten kokemusten vaikutukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi sota, köyhyys, väkivalta, menetykset, riippuvuudet tai emotionaalinen laiminlyönti voivat vaikuttaa vanhempien kykyyn säädellä tunteita, luoda turvaa ja olla yhteydessä lapseen.

Tämä voi näkyä jälkipolvissa esimerkiksi:

• selittämättöminä pelkoina tai ahdistuksena
• vahvana häpeänä, syyllisyytenä, vihana tai suruna
• toistuvina perhemalleina, kuten riippuvuuksina, vaikeina ihmissuhteina tai taloushaasteina
• lojaalisuutena perheelle oman hyvinvoinnin kustannuksella
• vaikeutena erottautua perheestä ilman syyllisyyttä

Joissakin systeemisissä lähestymistavoissa ajatellaan myös, että suvun ratkaisemattomat teemat voivat näkyä myöhemmissä sukupolvissa erilaisina kuormituksina tai toistuvina elämänhaasteina.

Kehityksellinen trauma

Kehityksellinen trauma liittyy yksilön omaan varhaiseen elämään ja kiintymyssuhteisiin. Se syntyy usein pitkäkestoisesta turvattomuudesta tai siitä, ettei lapsen perustarpeisiin vastata riittävän johdonmukaisesti.

Taustalla voi olla esimerkiksi:

• emotionaalinen poissaolo
• arvaamattomuus tai turvattomuus
• henkinen tai fyysinen väkivalta
• jatkuva nähdyksi tulemattomuus tai tunteiden mitätöinti

Tämä voi näkyä aikuisuudessa esimerkiksi:

• kroonisen turvattomuuden tunteena
• vaikeutena säädellä tunteita
• häpeänä, riittämättömyytenä tai arvottomuuden kokemuksena
• läheisyyden ja luottamuksen haasteina
• miellyttämistaipumuksena ja rajojen asettamisen vaikeutena
• jatkuvana ylivireytenä, alivireytenä tai uupumuksena

Katso myös: Emotionaalisten traumojen synty ja vaikutukset

Miten traumaa voidaan käsitellä?

Trauman käsittely alkaa turvallisuudesta.

Parantuminen tapahtuu vähitellen, kun hermosto saa takaisin yhteyden, turvan ja kyvyn säädellä itseään. Tämä tapahtuu usein turvallisessa suhteessa – terapiassa, traumainformoidussa ohjauksessa tai muun turvallisen tuen tai täydentävien hoitomuotojen kautta.

Traumatyössä olennaista on:

• kehon ja hermoston rauhoittaminen
• omien tunteiden, tarpeiden ja rajojen tunnistaminen
• oman historian ja perhemallien tutkiminen
• sen erottaminen, mikä kuuluu omaan kokemukseen ja mikä mahdollisesti suvun historiaan

Yksin näiden teemojen kohtaaminen voi olla vaikeaa. Turvallinen rinnalla kulkija voi auttaa rakentamaan uudelleen yhteyttä itseen, kehoon ja elämään.

Omista palveluistani ylisukupolvisten traumojen käsittelyyn suosittelen:

• Kvanttikonstellaatio ryhmiä (Zoom ja Live) tai yksilöohjausta (puunuket tai tuolikonstellaatio)

Kehityksellisen trauman käsittelyyn tehokkaaksi on osoittautunut:

• HypnoKonstellaatio

Tässä on vielä listattuna ylisukupolvisten ja kehityksellisen trauman mahdollisia oireita ja ilmenemismuotoja.

Osa oireista voi hyvin liittyä molempiin, ja usein niiden juuret löytyvät molemmista.

Näkemykseni mukaan kehityksellinen trauma vaatii enemmän työstöä kuin ylisukupolvinen.

Pitkäaikainen stressi ja trauma voivat kuormittaa kehoa monin tavoin ja liittyä esimerkiksi uniongelmiin, ruoansulatushaasteisiin, krooniseen kuormittuneisuuteen ja kehon ylivireyteen.

Lista on muodostunut omien havaintojeni, kvanttikonstellaatio koulutuksen ja Mark Wolynn kirjan It didn't start with you pohjalta.

Ylisukupolvisen trauman tyypillisiä ilmenemismuotoja:

• pelot ja fobiat
• pakkomielteiset ajatukset
• synkät ajatukset ja pelot joilla ei selkeätä selitystä esimerkiksi "voisin satuttaa jotain, olen paha", "en ansaitse elää"
• ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset
• häiritsevät käyttäytymismallit
• fyysiset oireet, jotka eivät ole linjassa oman elämän tapahtumien kanssa
• vahva, joskus selittämätön viha, suru, syyllisyys tai häpeä
• tunne, että kantaa "jotain mikä ei täysin kuulu minulle"
• toistuvat perhekaavat: riippuvuudet, vaikeat suhteet, talousongelmat, väkivallan tai hylkäämisen dynamiikat
• voimakas lojaalisuus perheelle oman hyvinvoinnin kustannuksella
• alitajuinen tarve tutkia ja korjata vanhemman tai suvun kohtaloa
• menestyksen, näkyvyyden tai onnellisuuden sabotoiminen ("en saa voida paremmin kuin vanhempani")
• vaikeus erottautua perheestä ilman syyllisyyttä
• tunne kuulumattomuudesta tai juurettomuudesta
• voimakkaat reaktiot teemoihin, joille ei löydy omasta elämästä selkeää syytä (esim. köyhyyden, menetyksen tai hylkäämisen pelko)

Kehityksellisen trauman tyypillisiä oireita (oma varhainen turvattomuus, kiintymyssuhdehaavat):

• sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus
• paniikkihäiriö
• PTSD oireet
• luottamukseen liittyvät haasteet
• intiimiyteen liittyvät haasteet
• epäselvät tai olemattomat rajat
• negatiivinen omakuva
• emotionaalisesti etäinen tai estynyt
• ylisuuret ja epäkoherentit tunteet, kuten torjutuksi tai hylätyksitulemisen pelko
• arvottomuus
• näkymättömyys
• avuttomuus, voimattomuus, uupumus
• ilottomuus
• riittämättömyys 
• ajatus, että "olen liikaa".
• eroahdistus
• ruoka tai ympäristöyliherkkyydet
• ravinteet eivät imeydy kunnolla
• syömishäiriöt
• autoimmuunihäiriöt
• CFS krooninen väsymysoireyhtymä
• päihteiden liikakäyttö
• ihottumat
• jatkuva ylivireys tai alivireys (keho "valppaana" tai lamaantunut)
• vaikeus säädellä tunteita: voimakkaat tunnereaktiot, ahdistus, häpeä, raivo tai turtumus
• vaikeus luottaa muihin tai ottaa vastaan läheisyyttä
• voimakas hylätyksi tulemisen, torjutuksi tulemisen tai kontrollin menettämisen pelko
• miellyttämistaipumus, rajojen asettamisen vaikeus
• krooninen sisäinen turvattomuus ("jotain pahaa tapahtuu kohta")
• identiteetin epäselvyys: kuka olen, mitä haluan, mitä tunnen
• dissosiaatio (poissaolevuus, epätodellinen olo, kehosta irtautuminen)
• vaikeus rauhoittua ilman ulkoista apua (ihmiset, ruoka, työ, some, päihteet jne.)